Olen
erilainen.
Rakastan elää,
tehdä asioita,
kokeilla uusia juttuja,
tavata ihmisiä.
Saan ideoita,
päähänpistoja,
huonojakin,
mutta se on elämää
ja niiden kautta opin.
Haisen tallille,
toisinaan,
olen
kuorrutettuna mutaan,
se on osa elämääni,
jota rakastan.
Osa minua.
En viihdy mekoissa,
en hameissa.
Vedän mieluummin ylle
kulahtaneen villapaidan,
lökärit
ja pipon päähän.
En puhu aina niin kauniisti,
olen suora ja rehellinen.
Nauran paljon,
jopa itselleni.
Haluan iloita,
riehua välillä
kuin lapset.
Tehdä lumienkeleitä,
hyppiä vesilätäköissä sateella,
laskea pulkkamäkeä.
Hullutella.
Vaadin sinulta,
että ymmärät,
millainen olen.
Et vaadi muuttumaan,
muutun sitten itse.
Haluat olla kanssani
vain siksi,
että olen minä.
En äitisi,
tai siskosi.
Rakastat minua
juuri sellaisena
kuin olen.
Kesytät minut
minun omilla ehdoillani.
Silloin olen sinun,
ikuisesti.
Oma villikkosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti