JÄINEN TIE

Harmaa aamu,

taas kerran.

Sataa vettä.

Lähden kanssasi,

soitellen sotaan,

uhmaamaan säätä,

mahdotonta ajokeliä.

Luotan autooni,

se kulkee kuin juna,

vaikka tiet
ovat jäässä.

Uskollinen kumppani,

niin monesti siihen luottanut.

Se vie meidät läpi kylien,

jopa läpi mahdottoman.

Kiipeää uskollisesti päälle mäen.

Tien pinnat kiiltävät.

Keli on jo vaarallinen.

Luotan autooni, 

täysin.

Matelen niin tuttua tietä.

Tärkeintä on perille pääsy.

Äkkiä, tie kallistuu.

Teen kaikkeni,

mutta turhaan.

keula puskee
kohti piennarta.

Se pysähtyy.

Onneksi.

Jää kiikkumaan reunalle.

Uskollinen, 

rakas autoni.

Se ei vienyt meitä kotiin.

Ei tällä kertaa.

Keli oli sille ja minulle

liikaa.

Mutta edessä,

on vielä monia kilometrejä,

yhdessä.

Uusia seikkailuja,

uusia paikkoja.

Kunhan saan sen takaisin.

ojan penkalta.