AIKAA ON

Tulen kotiin.

Kerrankin ajoissa,

ajattelen.

Voin syödä,

lojua rauhassa,

vaihtaa vaatteet,

pakata romppeet,

mitä tarvitsen.

Aikaa on.

Reilusti.

Tuijottelen

Netflixiä

ja mussutan samalla.

Vilkuilen kelloa.

Juu...

aikaa on.

Ja tuijotan edelleen

Netflixiä.

Kello käy

ja mittaa aikaa.

Ei tässä kiire tule.

Tunti aikaa...

Vielä.

Venyttelen,

rapsuttelen kissoja.

Haukottelen.

Vedän kaapista

vaatekerroksia päälle.

En varmasti palele.

Kaukalon reunalla.

Päätän mielessäni.

Heitän tavarat kassiin.

Vilkaisen kelloa.

Varttia vaille.

Kerrankin ajoissa.

Vaatekerrokset niskassa

hörpin pikaiset kahvit

ja tajuan samalla,

eihän se peli heti ala...

Ja riivin vauhdilla

vaatekerroksia pois.

Kello käy...

Ja auto kaartaa pihaan...

Aikaa oli...

mutta en silti ehtinyt,

vaikka, vaikka tulit myöhässä.