Odotan...
Että kello tulee puoli viisi.
Pääset töistä.
On ikävä sinua,
vaikka juuri aamulla hyvästelimme.
Soitit autossasi
Kaija Koota,
Kuka keksi rakkauden.
Mietin,
mitä tunnet,
missä mennään.
Ikävöitkö,
kuten minä ikävöin,
kaipaatko lähelleni,
kuten minä sinun.
Tiedätkö,
olen lähelläsi turvassa,
saat tuntemaan,
että ehkä sittenkin,
vosin uskaltaa
yrittää,
rakentaa jotain uutta.
Haluatko sinä?
Vihdoin kello lyö puoli viisi.
Kurvaat pihaan,
lähetät viestin.
Juoksen rappuset alas,
syliisi suoraan.
Halaat ja suukotat.
Pidät hetken lähellä.
Tunnen olevani elossa.
Vaikka viivyit vain hetken,
olin iloinen,
että tulit.
Minun vuokseni,
töiden jälkeen.
Huomenna,
saan olla taas kanssasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti