Kohtalo...
se kuljettaa joskus
outojakin teitä.
Sattumia.
Ihminen,
jonka elämä
ohittaa omasi,
vain hipaisten,
kietoutuu elämääsi
monella tapaa,
ilman että huomaat.
Miten voikaan,
elämä kuljettaa niin,
että vuosien jälkeen
kohtaatte uudelleen,
muistat välähdykset,
tervehdyksen,
kun joku nostaa kaukalosta käden
ja huikkaa moi,
kun menet ohitse.
Muistat mopopojat kylällä.
Muistat takapenkin tyypit bussista,
pahatpojat.
Välähdyksiä elämästä,
kohtaamisista.
Hymyilet,
ja tartut käteen.
Kerran tiet vain sivusivat,
kuin ohimennen,
nyt ne kohtasivat,
kuin kohtalon oikusta
ja jatkatte eteenpäin
yhdessä.
Sinä ja
Pahapoika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti