Hiljaa leijuu hiutaleet
ympärilläni.
Katselen,
kuinka ne laskeutuvat kieppuen maaha.
On hämärä
Mietin sinua.
Surua ja
luopumisen tuskaa,
jota koin,
kun lähdit luotani.
Kylmä valtaa sydämen,
vaikka pakkasta ei ole.
Ihmiset juhlivat.
Vain minä,
olen yksin.
Seison pihamaalla
ja muistan,
kuinka viimeisen kerran
astelit sen poikki.
Nyt lumi peittää askeleesi jäljet.
Lopullisesti.
Tiedän,
ettet enää koskaan palaa
luokseni
hymyillen,
juosten syliini.
Kävelen sisään,
käperryn yksinäiseen sänkyyni
ja toivon,
että voisin nukahtaa.
Herään ja haron tyhjää,
et ole enää siinä,
tuomassa lohtua ja turvaa.
Et käperry kainalooni tuhisten,
tuomaan lämpöä,
jota tarvitsen.
Onko vileä jossain joku,
jonka saisin vierelleni,
kulkemaan rinnallani,
sulattamaan sydämen,
tuomaan hymyni takaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti