Se tunne,
kun pää lyö tyhjää,
kumisee kuin tyhjä tynnyri.
Vailla järkevää ajatusta.
Vailla mitään.
Se tunne...
kun vain on,
tekemättä mitään.
Kun on pakko.
Maata sängyssä,
jaksamatta muuta,
kuin potea flunssaa.
Yskiä
ja nukkua.
Sitä pohtii ja miettii...
Tätäkö elämä on,
päivästä toiseen.
Onneksi
puhelimeen tulee
viesti ystävältä.
On edes jotain seuraa
ja hymyillen kerron:
Pelastit päiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti