Niin kuin joutsen,
nostan käteni sivuille,
ja lyön niillä ilmaa
siipieni alle.
Lennän,
tunnen olevanin vapaa.
Tunnen ilman kasvoillani.
Hetken tunnen olevani
onnellinen.
Lennän kohti valoa,
kohti rauhaa ja lämpöä.
Viimein laskeudun,
käperryn siipieni suojaan
levolle.
Viimeinen ajatus on että,
tuska,
epätoivo,
suru on takanapäin.
Tunnen lämpöä.
Ennen kuin nukahdan,
yksinäinen kyynel
vierii maahan.
Ehkä jonakin päivänä,
siihen kasvaa orvokki,
jonka siemenen kylvin,
jo vuosia sitten,
muistuttamaan,
että surunkyynel,
voi antaa elämän jollekkin
kauniille.
Tuomaan iloa.
tuskan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti