Olit minulle rakkain,
aarre päällä maan.
Nyt yksin kuljen,
pimeää tietä,
ilman valoasi,
jonka näin silmissäsi.
Miksi rikkoutui kaikki kaunis,
arvokas,
missä meni pieleen?
Niin paljon hyvää,
muistoja rakkaita.
Ei tulevaisuutta,
jota suunnittelimme yhdessä,
ei kotia,
josta unelmoimme.
Harhailen yössä yksin,
vailla päämäärää,
seurana suru pohjaton,
kun luotani lähdit.
Miksi riittänyt mä en?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti