Olit luonani hetken,
kuin lainassa.
Pelkäsin hetkeä,
jona lähtisit luotani.
Mietin,
kantavatko siivet hennot
sinut lentoon.
Riittääkö voimasi
kohdata myrskyt.
Etsit alati tietäsi kysyen,
kuka olen?
Minne menen?
Selviänkö ?
Vastasin:
Löydät itsesi vielä
sellaisena kuin olet.
En tiedä minne menet,
mutta anna sydämesi johdattaa,
se tietää minne mennä.
Myrskyt elämäsi tiellä satuttaa
Mutta ne tekevät sinut vahvaksi.
Juuri sellaiseksi kun olet.
Haparoit hetken,
mutta lähdit lentoon.
Kohtasit myrskyjä,
satutit itseäsi,
etsiessäsi paikkaasi maailmassa.
Itkin vuoksesi,
koska rakastan.
Jonakin päivänä,
löydät itsesi
ja oman paikkassi
elämässä.
Minun on aika päästää irti
ja luottaa
että siipesi kantavat
ja rakastaa
silloin kun kohtaat myrskyjä.
Se on minun tehtäväni,
pikku Pegasos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti