Rinkka selässä,
koiran juostessa edellä,
kuljen polkua
samaalen reunustamaa.
Ympärillä tuoksuu
läheinen suo,
juuri lakannut sade,
suuren hongat, jotka humisevat ikuista lauluaan.
Jossain huutaa kurki,.
Sinisen taivaan poikki lentää joutsen,
jota tervehdin kuin vanhaa ystävää.
Ja hymyilen.
Syvä hiljaisuus.
Vain ääni askelten,
polulla jota kuljen.
Se vie ohitse kosken,
villin ja kuohuvan.
sen pärskeet kastelee kengät,
koiran tassut ja kuonon
ja naurahdan.
Kuljen eteenpäin.
Nousen huipulle sinisen vaaran.
Sen alapuolella virtaa koski
ja yläpuolella kohoaa ääretön, sininen taivas.
Tunnen olevani maailman katolla.
Seurana vain rinkka ja koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti