6. joulukuuta 2017

LOSKA AAMUN TUNNELMIA








Silmät rähämässä, 
vedän kenkiä jalkaanin.
Takki roikkuu miten kuten yllä.
Kiskon viimeiset kahvit naamaan
ja avaan ulko-oven.
Otan askeleen ja pysähdyn.
LÄTS
Huokaisen syvään ja mietin.
taasko yksi päivä kurassa ja märässä.
Raahaudun autolle henki höyryten ympärilläni.
Sekin on jääkylmä sisältä.
Mokoma ranskalainen pakastin.
Mietin, mitä järkeä
ja kurvaan rapa roiskuen tielle
ja haaveilen kuivemmista ilmoista.
Edes joskus.
Ja toivon,
että edes auto lämpenisi sisältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti