Kysyit,
muistanko mitä kysyin eilen.
Muistin,
ja hymyilin.
Sinulle.
Kuinka voisinkaan unohtaa.
Tartuin käteesi,
jonka ojensit minulle.
Uskalsin ottaa kiinni.
Ehkä epäröin,
mutta haluan luottaa,
sinuun.
Nyt ja aina.
Tiedän,
ettet halua
satuttaa.
Tiedät haavat
minun sydämen,
arvet syvät,
jotka jäivät.
Ne kerroin sinulle,
jo kauan sitten
ja hyväksyit ne.
Ymmärrät,
mitä olen käynyt läpi.
Silti haluat katsoa
tulevaisuuteen,
kävellä yhdessä
auringonlaksuun,
minun kanssani.
Kyllä,
minä muistan,
mitä kysit.
Ja olen iloinen.
Että uskallan
ehkä sittenkin
rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti