1. tammikuuta 2018

TAAVI KISSA


Olen katti harmaa,
vailla raitaa,
vaikka koristaa minua
kravattina
läikkä valkoinen.
Tytöksi luulivat minua,
pallit kasvatin kuitenkin,
olen kolli mahtavin,
vaikka miehuuteni menetin.
On tärkein ja rakkain
oma ihminen,
vaikka papan hylkäsi hän,
papan, joka pelasti minut,
kohtalolta kovalta,
suojaan talvelta kylmältä,
hän toi minut taloon
lämpimään.
Kotiin ihanaan
päällä maan.
Herkkua on broileri,
fileenä.
Parempaa tiedä en.
Hermoja raastan oman ihmisen,
kun juoksen riehuen läpi elämän.
Kiidän ympäri talon,
perässä valon,
tai kera ystävän.
Painia rakasta,
vieraita kaihdan,
heistä piittaa en.
Rauhaa rakastan,
vaikka luonteeni on
vallaton.
Iloa elämään emännän.
tuon päivään enemmän,
kun hänen kanssaan olla saan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti