Minäkin harmaa,
enkä pukeudu edes liituraitaan.
Oon savunharmaa,
naamassa maski
ja valkoinen kauluri.
Oli koti onneton ennen,
sieltä tieni tarhalle vei.
Ei ymmärtäny koti entinen,
mielitekoa valtaisaa,
johtoja tykkään nakertaa.
Olin hetken onneton,
enkö kotia uutta saa...
Mut ihminen rakas,
kodin antoi
kaverina
vanhan kissan.
Nyt on kaverina kissoja kaksi.
Joskus mukaan lähden,
pistän ralliksi asti.
Joskus laitamme elämän risaiseksi,
huushollin sekaiseksi.
Vietän elämää rauhaisaa,
omissa oloissani
tykkään menoa nuorten katsella.
Välillä niitä kuritan.
Paras paikka maailmassa,
ihmisen vieressä loikoilla.
En niistä piittaa,
En sylissä viihdy.
Itse päätän,
tulenko viereen,
kainaloon.
Harrastuksista rakkain,
on valvoa ikkunalla
touhuja pihamaan.
Vielä kerron suuren salaisuuden,
on kavereista parhain koira,
jota ilman elää en voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti