8. tammikuuta 2018

EPÄRÖINTIÄ

Olen tien päässä.
Edessä
tuntematon tulevaisuus,
takana entinen elämä.
Suurten kysymysten äärellä,
mietin minne lähteä.
Palata entiseen,
miettiä voinko luottaa enää,
puukotatko selkään,
parhaan ystäväni kanssa.
Vai oletko uskollinen, 
minulle,
jota sanoit rakastavasi.

Haluaisin olla lähelläsi,
en vain tiedä voinko.
Tulevaisuus..
pelottava sana.
Jäänkö yksin,
löydänkö ketään rinnalle,
selviänkö kaikesta.
Voinko luottaa kehenkään enää,
niin paljon petetty,
niiden puolesta,
joihin luotin, 
ja pidin ystävinä.
Sydän täynnä arpia,
avoimia haavoja.
Paraneeko koskaan.
en tiedä.
Tosaalta, 
tulevaisuus on toivoa täynnä,
vai onko?
Täynnä mahdollisuuksia,
uusia haasteita.
En vain tiedä,
uskallanko ottaa niitä vastaan...
Jaksanko
yrittää
vielä kerran
rakentaa jotain uutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti