14. joulukuuta 2017

RAVIPÄIVÄN AAMU



Silmät puoliummessa,
astelen aamuhämärässä kohti tallia,
avaan oven ja 
huokaisen.
Taas yksi päivä edessä,
kiireineen.
On ravipäivän aamu
Raahustan luo tutun karsinan
ja raahaan hevosen käytävälle.
Herään hiljalleen
ja tuttu jännitys
vaihtuu väsymyksen tilalle.
Harjaan,
puunaan ja
letitän
tutun ja rakkaan ruunan harjan,
loimitan ja 
käärin jalat.
Kuiskaan:
Se pitäisi taas lähteä,
poika.
Se katsoo silmillään,
kuin sanoen:
Joo, 
mennään vaan.
tottuneesti se kävelee 
traileriin.
Suljen takasillan
ja lähden ajamaan
jo niin tutuksi käyneitä teitä,
taas kerran.
Musiikin soljuessa auton kauiuttimista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti